"Kevät tulee! Rakastan kukkia, lintuja ja paljaita tissejä!" - Seinäkirjoitus
Kevät tulee, tosiaan. Jo helpottaa talven masennus. Vai kuinka? Aurinko kurkkii ja lumi yrittää vähitellen sulaa, sirkuttavat pikkulinnutkin palailevat pandemiaa enteillen.
Opiskelijan vuosikierrossa on monella kuitenkin se hektisin vaihe. Vuodesta tehdään tili, tuliko opintoja kasaan,
mitenkäs pääaine? Se perkeleen kesätyökin pitäisi jostain kiven alta kaivaa ja olla niin menestyvää urbaaninuorta notta.
TTY:llä pyörähti käyntiin viitosperiodi, ensimmäistä kertaa puljun historiassa. Onko järjestelmä sitten tuonut
jotain parannuksia? Ei ainakaan vanhoille, minusta. Nohevat pärjäävät, kyllähän joku jo voivottelikin että on ollut rankka vuosi kun tähän
mennessä kasassa on yli 50 opintoviikkoa. Siis vanhan ajan pinnoja.
Omalla kohdalla taas - deadline-päivien ohjaama elämä kääntyy viime metreillä entistäkin hektisemmäksi. Tänä vuonna ensimmäisen kerran jopa neljän periodin
ajan on pallotellut työtaakkaansa eteenpäin, mutta edestäänhän sen löytää. No, pääseepähän olemaan ajanmukainen akateeminen
nuori edes yhden jakson verran - allakka on ammuttu täyteen ja joka välissä joutaa myös voivottelemaan hervotonta kiirettään!
Mutta toisaalta - eipä tehdä kärpäsestä härkästä. Lieneekö syynä nykyaikainen infernaalinen informaatiotulva, mutta opiskelijathan todella tuntuvat olevan uskomattoman
kiireisiä. Loppuun palaminen uhkaa töiden keskellä, keväälläkin. Osasyynä voivat olla monia vaivaavat epävarmat tulevaisuudennäkymät ja ristiriitaiset
odotukset? Monikaan ei kuitenkaan tiedä, mitä oikeasti on hakemassa - esimerkiksi sitä unelma-ammattiaan. Epävarmuus aiheuttaa stressiä,
mikä heijastuu koko työnkuvaan, tässä tapauksessa opiskeluun.
Oma neuvoni - ah niin tasapainoisena neljännen vuoden teekkarina - on, että ottakaa rennosti. Kyllä ne opinnot etenevät, jos
eivät sittenkään ihan niin nopeasti. Samalla saattaa jäädä aikaa jopa huomata, mikä on se oma, mieluinen ala johon keskittyä. Ohessa voi
hoitaa ihmissuhteensa ja vaikkapa urheilla. Nauttia opiskeluvuosista, jotka kuitenkin päättävät lapsuudesta asti
jatkuneen koulutien.
Tukekaamme mekin siis silikonitonta vaihtoehtoa. Kevättä rintaan!
Teksti: Janne Mennala