|
Humanistisaunalla harjoitetaan poikkitieteellisiä soidinmenoja
Olen menossa ensimmäistä kertaa humanistisaunalle. Mielikuvani bileistä
liittyy melko pitkälti humanistityttöjen ja teekkaripoikien
parinmetsästykseen. Koska humanististen
alojen opiskelijoista suurin osa on naisia, epäilen heidän
menevän miespaljoudesta aivan sekaisin. Mieleeni tulee eräs kaveri, joka
kertoi kokemuksistaan tyttökoulussa. Aina miehen saapuessa paikalle, olipa
kyseinen mies vanha tai nuori, ruma tai komea, osa tytöistä kieritti
koulupukunsa hameen vyötäröltä rullalle niin, että se oli mahdollisimman
lyhyt.
No, onhan niitä olemassa humanistipoikiakin. Juttelin kerran yhden kanssa.
Meille tuli riitaa opiskelijoiden haalarikulttuurista. Hänen mielestään
samanlaisiin haalareihin pukeutumisella on selkeä yhteys natsiajan
Saksaan, jossa kaikki puettiin samalla tavalla. Olin asiasta hieman eri
mieltä, vaikka en kyllä itsekään erityisemmin tykkää pitää haalareita,
koska ne ovat niin epänaiselliset.
Älkää nyt kuvitelko, että oikeasti arvioisin ihmisiä heidän
opiskelujensa perusteella. Minäkin olin vuoden humanisti. Meidän
tutkintonimikkeeksemme suunniteltiin humanomia, josta kuitenkin
luovuttiin, koska se muistutti liikaa humanoidia. Viime vuoden olin
kauppatieteilijänä Englannissa.
Pelien avulla päästään läheisempään kosketukseen
Saapuessani saunalle huomaan, että teekkaripoikien lisäksi paikalla on
paljon tyttöjä koneen, sähkötekniikan ja tietotekniikan
koulutusohjelmista.
Saunalla on myös muutamia humanistityttöjä, jotka näyttävät ihan
normaaleilta. Kukaan ei ole rullannut hamettaan vyötäröltä, ei kenelläkään
ole
kyllä hamettakaan. Meininki näyttää melko rauhalliselta. Panen myös
merkille,
että porukat ovat jakautuneet teekkariseurueisiin ja humanistiseurueisiin.
Tiskiltä löydän pari bileiden järjestäjää, Autekin puheenjohtajan
Janne Kytökarin ja fuksikapteeni Jouko Salosen. Ehdottaessani pientä
haastattelua pojat pyytävät minut heti mukaansa takahuoneeseen. Jannen ja
Joukon mukaan humanistisaunan pääasiallisena tarkoituksena on lähentää
kahden yliopiston opiskelijoita. Samaan hengenvetoon he kuitenkin
kertovat, että parastahan näissä bileissä on se, että tänne
saapuu paljon humanisteja, joista suurin osa on naisia. Teekkaritytöissä
ei kuulemma ole muuta vikaa kuin että heitä on niin vähän.
Teekkarit jakavat muut opiskelijat usein kauppatietelijöihin ja muihin,
joita kutsutaan humanisteiksi. Jannen ja Jounin mukaan humanistisaunalle
kutsutut opiskelijat ovat ihan oikeasti humanisteja. Suurin osa heistä on
suomen ja vieraiden kielten opiskelijoita. Takahuoneen sohvalla löhöilevä
Autekin entinen puheenjohtaja Petri Vuorenpää kertoo bileiden idean
syntyneen muutama vuosi sitten.
- Humanistisaunan keksivät samassa solussa asuneet tytöt, joista toinen oli
Autekin ja toinen Lexican (Tampereen yliopiston kieltenopiskelijoiden ainejärjestö)
hallituksessa. Koska ensimmäiset bileet olivat niin suositut, näistä
päätettiin tehdä jokavuotinen perinne.
Janne ja Jouni myöntävät, että saunalla on humanistiseurueita ja
teekkariseurueita.
- Niinpä yritämmekin järjestää ohjelmaa, jonka avulla päästäisin lähempään
kosketukseen toisten alojen opiskelijoiden kanssa. Tänä vuonna on
tarkoituksena pelata Herwanta-pelin lisäksi Twisteriä, jossa joukkue saa
astua vain tietyn värisille täplille.
Tätä peliä itse joskus kokeilleena voin kertoa, että sen avulla
teekkarit ja humanistit pääsevät varmasti hyvinkin läheisiin kosketuksiin.

Twisterin pelaajat eivät juuri toisiaan ujostele
Legendan mukaan humanistitytöt ovat parhaita
Illan mittaan minulle selviää, että paikalla ei olekaan juuri ketään
teekkarityttöä kuten alussa luulin, vaan humanisteilla vain on
samanvärisiä haalareita. Suomen kielen opiskelijoilla on siniset,
ulkomaisten kielten opiskelijoilla punaiset ja käännöstieteilijöillä
mustat. Paikalle on saapunut myös muiden alojen opiskelijoita. Ranskaa
lukevan Lotan mukana tulivat kauppatieteilijä Anna, amk-kv-business
-opiskelija Kaisa ja tietojenkäsittelytiedettä opiskeleva Venla. Tytöt
ovat
kuulemma saapuneet paikalle mielenkiinnosta, paitsi Kaisa, joka ei päässyt
kotiin, kun oli unohtanut avaimensa.
Tiedustelen Lotalta ovatko nämä bileet hänen mielestään teekkaripoikien ja
humanistityttöjen senssibileet.
- Asetelma on kyllä hieman sellainen, että humanistitytöt lähtevät
katsomaan teekkaripoikia ja teekkaripojat odottavat innoissaan. Olen itse
seurustellutkin teekkarin kanssa.

Saunalle tulleet Venla (vas), Kaisa, Lotta ja Anna ovat kaikki eri alojen opiskelijoita
Nurkkasohvalla istuu autekkilaisia poikia, joiden mielestä on kiva, että
humanistisaunalla näkee vähän uusia naamoja.
- TTY:n bileissä on yleensä aina ne samat tyypit. Eri koulujen välillä
pitäisi järjestää enemmän tapahtumia.
Myös pojat myöntävät, että bileistä liikkuvan legendan mukaan
humanistisauna on jonkinlainen metsästystapahtuma.
- On olemassa myös toinen legenda, jonka mukaan humanistitytöt ovat
parhaita.
Kyselyistäni huolimatta minulle ei kerrota, että missä mielessä.
Tylsää, jos kukaan ei ala tuijottamaan
Etsintöjen jälkeen löydän lopulta yhden humanistipojankin.
Janne on käynyt saunalla jo useampana vuotena.
- Täällä on aina kiva meininki. Meidän bileistä tämä eroaa siinä mielessä,
että on enemmän ihmisiä ja pääsee saunaan. Saunassa tutustuu helposti
ihmisiin.
Samassa seurueessa istuva Marianne kertoo, että pari vuotta sitten
jokainen suomenkielen opiskelija lähti humanistisaunalta jonkun
teekkaripojan puhelinnumeron kanssa.
Mietin, että kukakohan poika se oli. Kysyn vielä Mariannelta haluaisiko
hän lähteä jonkun teekkaripojan puhelinnumero mukanaan.
- No joo, jos se olisi kiva poika.
Bileiden järjestäjät ovat huomanneet, että humanistitytöt eivät kenties
ole niin tottuneita saunomaan miesten kanssa, joten naisille on oma
vuoro. Vessajonossa kuulen kuitenkin kahden humanistitytön
keskustelevan yhteissaunasta. Toinen tyttö epäröi tänä vuonna sekasaunaan
menemistä.
-Viime vuonna oli ihan tylsää. Kun menin saunaan sisään, niin ne eivät
edes huomanneet, eikä kukaan alkanut kyyläämään missään vaiheessa.
Koen, että minulle on illan aikana selvinnyt humanistisaunan perimmäinen
tarkoitus. Tapahtuma on kyllä vähintäänkin maineensa veroinen.
Teksti: Tiina Lappalainen
Kuvat: Minna Anttila ja Jukka Välimaa
|